Yrittäjyyden yhdistäminen päivätyöhön

Yrittäjän arkea on varmasti yhtä monenlaisia kuin yrittäjiäkin. Yhdistävä tekijä on varmasti vapaus ja vastuu. Vapaus päättää ja hallita omaa työtään ja sen tekemistä. Vastuu on hoitaa luvatut ja pakolliset työt sovittuna ajankohtana. Tämä vapaus kaikessa ihanuudessaan voi tuoda myös haasteita. Täytyy itse osata aikatauluttaa ja järjestellä, eikä töitä ole kukaan toinen hoitamassa esimerkiksi sairastuessa. Kukaan ei ole kertomassa mitä ja milloin tehdä ja miten sen mahdollistaa määräajassa.
Silloin, kun arkeen lisätään päivätyö, tarvitaan ylimääräinen annos suunnitelmallisuutta.

Minun taipaleeni yrittäjänä on pitänyt koko matkan kyljessään päivätyön. Sen lisäksi arjessa näkyy myös tradenomiopintojen loppusuoralla painiminen. Kotona työllistävää viisivuotiasta lukuunottamatta. Arki on hyvin hektistä, tosin myös värikästä ja jopa orjallisen rutinoitunutta. Aamut on aikaisia ja illat valitettavan myöhäisiä. Ilman kalenteria ja muistilappuja ja puhelimen muistutuksia ei tätä palettia pitäisi kasassa edes ilmastointiteipillä. Toisinaan ei edes näiden asioiden avulla, työmuistin ollessa äärilaitojaan myöten kuormittunut.

Tavallinen arkipäiväni alkaa jo aamuviiden jälkeen (onni onnettomuudessa, että olen kuin olenkin aamuihminen) ja ensimmäisenä huolehdin lapsen päiväkotiin. Palaan takaisin kotiin kuuden jälkeen ja avaan toisen koneen ja käyn sähköpostit rauhassa läpi aamukahvin kera. Päivätyöt aloitan aina seitsemältä ja työpäiväni pituus on täydet seitsemän ja puolituntia. Teen päivätyötäni osa-aikasena, mikä tarkoittaa minulle viikonlopun lisäksi yhtä arkivapaata. Etätyöskentely on kohdallani ollut pelastus, sillä kaikki turha työmatkoihin uponnut aika on hyötykäytössä hyvinvointiin. Minulle sopii työskentely yksin. Pääasia, että apua on tarvittaessa saatavilla ja työkaverit linjoilla, kun puuskututtaa.

Onneksi nykypäivänä työt voi hoitaa etäyhteyksin. Näin meidän yrityksessäkin ollaan pidetty suurin osa palavereista hyödyntäen Teamsia ja Zoomia. Ellin kanssa tavataan fyysisesti aina, kun tilanne vaatii ja esimerkiksi tulevalle viikolle ollaan varattu päivä yhdessä työskentelylle ja tulevan suunnittelulle. Arkeen kuuluu vähintään joka toinen viikko palaveri ja illoille aikataulutetut työt. Riippuen hoidettavista asioista, vie yrityksen työt arki-illasta aikaa vartista pariin tuntiin. Olen pääasiassa vastannut yrityksen hallinnollisista töistä tähän saakka sekä tarttunut toimeen kaikkeen muuhun tarpeen vaatiessa. Verojen ja laskujen maksaminen ja kirjanpidon hoitaminen ei vaadi kovinkaan paljoa aikaa ja usein hyödynnän mm. näiden asioiden hoitamiseen ajan viiden ja kuuden välissä iltapäivällä. Muut vanhemmat ymmärtänee, että miksi. Tehokkain aikani on ehdottomasti aamuisin ja aamupäivisin, joten myöhään iltaan jätetyt työt tai opinnot vaatii minulta paljon ponnistelua.

Sunnuntait on päiviä, jolloin seuraavan viikon siirrot kiinnitetään mahdollisimman lopullisesti kalenteriin ja työt jaetaan arkipäiville järkevästi. Isommassa kuvassa tietysti työvuorot ynnä muut pakolliset on suunniteltu jo kuukautta aiemmin. Minulle viikon kerrallaan suunnittelu toimii hyvin. Päiviin jää jopa (ainakin toisinaan) aikaa nopeille siirroille tarpeen vaatiessa. Vapaa-ajan ongelmia harvoin rekisteröityy tietooni ja olen pikkuhiljaa alkanut opetella nauttimaan tekemättömyydestä sohvan pohjalla silloin, kun siihen aukeaa mahdollisuus. Rentoutuminen kotona on minulle haastavaa töiden siirryttyä samaan osoitteeseen, joten vapaa-aikani kuluu usein muualla. Nautin arjestani näin, vaikka olisi paksu valhe sanoa, ettei välillä väsyttäisi. Ekstempore syttyvät vapaa-ajan ideat ovat kultaa, samoin välittävät läheiset ympärillä ja iltakahdeksan jälkeinen hiljaisuus kotona henkireikäni.

Opettelen yhä olemaan itselleni armollisempi. Kaikkea ei tarvitse heti osata, on täysin ok joskus kieltäytyä ja toisinaan viime tipassa toimiminen on ainoa keino hoitaa asiat. Eikä suunnitelma B. tarkoita automaattisesti epäonnistumista. Myönnän olevani kyltymätön optimisti, ja usein todella periksiantamaton halutun lopputuloksen suhteen. On sanomattakin selvää arkisten vastuiden jakautuessa päivätöihin, yrittäjyyteen ja opintoihin, ettei kaikille palasille voi antaa sataa prosenttia, puhumattakaan enemmästä. Askel kerrallaan ja matka takanakin päin näyttää arvokkaalta!

Muistetaan olla armollisia, juhlia pieniäkin saavutuksia ja ennen kaikkea – nautitaan lisääntyneestä päivänvalosta.

Ihanaa uutta viikkoa!









Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *